Se minä taas olen ollut. Murheita, murheita ja vielä kerran murheita. Viikko sitten lupasin itselleni etten syö yhtään herkkuja, vaan mitä olen syönyt. Herkkuja, ihan liikaa. Ja vaaka näytti taas plussaa. Itku  Kiitos Marita lohduttavasta kommentista tuohon edelliseen postaukseen. Sattumalta olin yhtä aikaa päivittämässä painonkehitys-sivua, kun olit ollut sitä lukemassa. Olenhan minä paljon jo saanut pois, kieltämättä. Sitä sivua kun lukee, niin näkeehän sen. Mutta nyt kun olen noin kahden kuukauden ajan vain sahannut samoissa lukemissa ja tullut paljonkin plussaa, niin mielialaan alkaa vaikuttamaan jo liikaakin. Huomaan omasta naamapeilikuvastakin, että olen pikkasen lihonut Kieli ulkona Jossain blogissa törmäsin jokin aika takaperin karppaukseen. Tekisi mieli alkaa kokeilemaan sitä. Joskus olen vähän aikaa yrittänyt ja se tuntui sopivan. Ainakin herkuttelu jäi pois, kun söi niillä ohjeilla. Haluaisin siitä oikeastaan ihan elämäntavan, mutta nyt tuntuu ettei ole riittävästi motivaatiota opiskella, mitä kaikkea siihen kuuluuisikaan. Tätä menoa jos jatkuu painon kanssa taistelu, niin pakko kai se on syksyllä kokeilla jotain uutta, jotta saisi motivaation taas päälle.

Lenkillä kävin eilen. Olipas kankeaa liikkumista.Jalka suussa  En meinannut millään saada itseäni lähtemään, mutta pakolla lähdin. Tiedän sen kokemuksesta, että jos tauko venyy liian pitkäksi, niin en saa itseäni ollenkaan lähtemään. Aikani on kulunut niin pihatöissä, etten muka lenkille joutaisi vaan pakko kai se on taas yrittää, sillä kun lenkkeilyhanan saa päälle, niin siitä nautin erityisen paljon.

Hauskaa heinäkuuta, kaikesta huolimatta.