Viime viikko oli niin kiireinen, etten edes ennättänyt blogiin päivittää muuta kuin painon. Joka sekin näytti silloin plussaa eikä miinusta.   Sen niistä herkkujen syönneistä sitten sai. Koululaisten eka kesälomaviikko tuntui menneen myös vähän penkin alle, sillä ollaan herkuteltu tavanomaista enempi. Vuoronperään on lapset halunneet leipoa ja aina jotain extrahyvää. (Mitäs menin niitä syömään!!!) Eilen aamulla näytti jo, että plussaan oikein reilusti, mutta sain kuitenkin päivän tsempattua. (Kaikenlisäksi eilen oli oikein turvonneen oloinen johtuen alkaneista menkoista. ) Tämän aamun vaakatulos näytti 90,3 kg, joka on 200 grammaa vähemmän kuin viikko sitten. Ihan hyvä, vaikka toki olisi paljon parempi, jos olisin jättänyt lasten leipomat herkut syömättä.

Eilen käytiin kyläpaikassa ja menomatkalla mitattiin auton mittarilla matka. Aika tarkkaan 6 km. Päätin jo kylään mennessä,että tulen takaisin kotiin lenkkarit jalassa. Niin sitten tulinkin. Alussa kävelin noin puoli kilometriä ja sitten laitoin kakkosen päälle eli hölkkäsin loppumatkan. Siis KOKO loppumatkan, 5,5 km.  Yhtäjaksoinen hölkkämatka piteni edellisestä ennätyksestä 1,7km. Onkohan mulla kunto noussu? Yhtään ei pistänyt keuhkoihin, ainoastaan polvissa alkoi loppumatkalla tuntua, että matka on pitempi kuin mitä tavallisesti olen painellut. EHKÄ jo ensi vuonna saatan olla siinä kunnossa, että kehtaan lähteä Naisten Kympille. Se on ollut haaveissani jo -90luvulta lähtien. Voisihan sinne tietysti mennä sauvakävelemäänkin, mutta päätin jo silloin -90luvulla, että jos menen Kympille, niin hölkkään tai juoksen, enkä mene hidastelemaan...  Nyt olen yön nukkunut eikä jaloissa tunnu minkäänlaista kipua. Olo on oikein hyvä. Tästä on hyvä jatkaa tavoitetta kohti !