Niinhän tässä sitten kävi, että olen tulossa karmeaan yskään.   Muu perhe on sairastellut kukin vuorollaan jo melkein parin viikon ajan ja minä polonen olen yrittänyt väistellä räkäpisaroita ja syöny valkosipulia siinä toivossa, ettei minuun lentsut iske. Vaan nyt taitaa olla peli hävitty. Keuhkoja raastaa viiltävästi ja henki pihisee, takuuvarmasti lenkkeily pistäis kuumeeseen vauhtia. Joten olla öllötän kotona, neljän seinän sisäpuolella enkä yritäkkään hölkkäilemään. Muutaman tunnin pakollinen kaupunkireissu tuntui jo niin raastavalle, että kai se on pakko kohta kuumemittari kainaloon työntää ja odottaa kauhulla lukemaa... Niin että jos ei minusta muutamaan päivään kuulu, niin olen petin pohjalla vällyjen alla.

Lannistua en aio sairaanakaan. Olen ottanut pisteohjeet käsiini ja ahmin 2. viikolle tarkoitettua tietopakettia. Jospa saisin painon pysymään kurissa edes jotenkinkaan ohjeiden avulla. Ironista kyllä, nimenomaan tässä toisen viikon jaksossa painotetaan liikunnan merkitystä    Ääh... Just tietty, kun en pääse liikkeelle.